Aavikkosoturit II

Osa I

Sopimus

Juuri kun Sindir Myr saanut virastotalolta asiakirjat ja oli poistumassa sieltä, törmäsi hän erääseen mieheen verhottuna mustiin kaapuihin, joka nopeasti kääntyi Sindiriä kohti, totesi kiihdyksissään “Katso vähän, minne menet!” ja poistui vieläkin nopeammin paikalta. Eräs sivullinen oli huomannut, kuinka Sindirin jalkojen juurella oli pudonnut jokin kirjettä muistuttava esine. Hän nosti kirjeen ja ojensi tämän Sindirille katsoen hieman pelokkaasti; “T..tämä putosi teil..teiltä.” Hän sanoi ja itsekin poistui paikalta nopeahkosti. Sindir mursi sinetin, katsoi vielä taaksensa ja avasi sen jälkeen kirjeen. Hetkeä myöhemmin kuuli hän kahden miehen kysyvän eräältä virkailijalta, olisiko hän nähnyt erästä arkeologia täällä.

“Eräs arkeologi kävi juuri tässä, löydätte hänet varmasti ulkoa, hän lähti aivan hetki sitten.” Vastasi virkailija.

“Minä käyn katsomassa portailta.” Lambert kertoi Autotaurukselle. “Kierrä sinä virastotalo. Nähkäämme ulkona tovin kuluttua.” Hän jatkoi. Lambert käveli kohti pääovia ja Autotauruksen käännyttyä ympäri näki hän punakaapuun pukeutuneet mieshenkilön.

Selvisi, että tämä henkilö oli Sindir. Autotaurus esitteli itsensä ja kertoi olevansa valmis suojelemaan arkeologia maksua vastaan. Pian Lambertkin oli paikalla ja kolmisin päättivät he luoda sopimuksen työstä ja sen luonteesta. Sitä ennen he kuitenkin menivät läheiseen tavernaan, Kultaiseen Omenaan.

Sopimus saatiin aikaiseksi; viisi hopealanttia / päivä / henkilö + kaksi hopealanttia hevosesta / päivä, jonka Autotaurus omistaa. Sindir kertoi matkan luonteesta pohjoisille timanttikaivoksille sekä siitä, kuinka hän viikon päästä vasta palkkaisi heidät, sillä silloin hänen matkansa vasta alkaisi.

Ilta oli jo pitkällä, kun Sindir poistui tavernasta miesten vielä jäätyä sinne ja matkasi Amatus Marslanin luokse. Mutta samalla hetkellä kun hän avasi oven, musta hyytelömäinen usva peitti näkyvyyden täydellisesti kylmän ilman väreillen asunnon sisältä kohti katua. Sindir tiesi, että jokin oli vialla, mutta ei voinut astua sisälle, sillä hänellä ei ollut valonlähdettä. Hän sulki oven ja kiireen vilkkaa palasi tavernaan, josta Autotaurus ja Lambert olivat juuri poistumassa.

“Palkkaan teidät jo täksi päiväksi, teidän on syytä tulla mukaani saman tien.” Sindir sanoi. Autotaurus ihmetteli tätä, sillä heidän oli syytä tavata vasta viikon päästä, mutta Sindirin annettua yhden kultapalan lähtivät he hänen mukaansa. Amatuksen asunnon luona Sindir avasi oven ja näytti saman usvan, joka peitti koko asunnon sisältäpäin. Kaikkien hengityskin höyrystyi kylmän ilman johdosta. Lambert sytytti soihdun ja kulki Autotauruksen takana kilvellä suojaten sivustan. Autotauruksella oli sotavasara valmiina ja kaksin he etenivät varovaisesti sisälle.

Kylmä ilma tunkeutui varusteiden alle. Näkyvyys oli huono. He etenivät tiskin kautta asunnon takaosaan, jossa lopulta näkivät kuolleen henkilön sängyssä makaavan. Myös Sindir oli tullut Lambertin takana. Mies makasi selältään ja he näkivät, kuinka hänen rintakehäänsä oli pistetty musta tikari. Tikarin päästä “valui” usvaa, joka huoneeseen oli muodostunut. Kukaan ei pystynyt sanomaan tikarin alkuperää sen kummemmin, ja koskettaessa se tuntui kylmältä. Samalla hetkellä, kun Autotaurus otti tikarin käteensä, usvan pulppuaminen loppui. He poistuivat pikimmiten ja Lambert kertoi etsivänsä viranomaisia, sillä tämä ei saisi jäädä tähän. Aikaa kului tovi, kun kaksi vartijaa saapui paikalle. Kertoessaan tapahtumia toinen lähti hälyttämään lisää apuvoimia ja toinen otti tikarin todistusaineistona haltuunsa. Niin Sindir kuin Helmin palvelijat kertoivat yhteystietonsa, jos heitä vielä tarvittaisiin kuulusteluissa. Keskiyöhön mennessä kaikki kolme pääsivät takaisin koteihinsa.

Seuraavana päivänä Sindir päätti etsiä käsiinsä kirjeessä mainitun yrttien ja parantavien salvojen myyjän. Hän tuumasi, että Autotaurus todennäköisesti tietäisi, mistä sellaisia voisi löytää, olihan hän aikaisemmin kertonut kokemuksistaan sotilaana kaukaisilla mailla. Sindir löysi Autotauruksen Helmin temppelin kautta ja hänen asunnollaan kertoi palkkaavansa hänet ja Lambertin sillä hetkellä, tosin kuin mitä alunperin oli sovittu. Autotaurus suostui sopimukseen, mutta kertoi Lambertin saaneen sparraamisesta pienen vahingon, joten hän olisi vuodelevossa muutaman päivän.

Sindir kertoi tarvitsevansa parantajan palveluita, ja Autotaurus tiesikin erään, Tarnon Audesialaisen. He menivät hänen luokseen, mutta sisällä ollessaan havaitsivat outoa jännittyneisyyttä Tarnonissa. Autotaurus kuin Sindir havaitsivat myös oudon mustan sulan; toisen yrttipurkkien luota ja toisen Tarnonin tiskin viereltä. Autotaurus estelyistä huolimatta lähestyi Tarnonia ja näki tiskin alla pienen oudon lintumaisen olennon, joka huomattuaan hänet iski tikarillaan kauppiasta vatsaan!

Taistelu alkoi ja Autotaurus sai surmattua olennon. Tarnon ei saanut surmaansa, mutta onnistui kertomaan, että olentoja olisi vielä lisää yläkerrassa ja että he olivat etsimässä hänen reseptikirjaansa. Autotaurus ja Sindir kiiruhtivat portaat ylös ja siellä näkivät kaksi samanlaista olentoa penkomassa Tarnorin tavaroita. Tämäkin taistelu oli voittoisa, mutta yksi linnuista pääsi parvekkeen puolelta hyppäämään alas ja pakenemaan heidän ulottumattomiin.

Takaisin alhaalla mies kiitti heitä ja palkinnoksi ei veloittanut maksua tarvikkeista, joita he mahdollisesti tarvitsivat. Samalla hän haki piilostaan, jonka lintuolennot eivät löytäneet, reseptinsä ja kertoi matkaavansa Helmin temppeliin, sillä täällä ei olisi turvallista olla. Myös tengujen mainitsema José kuulosti oudolta. Sindir keräsi salvoja ja yrttejä ja lopulta hän ja Autotaurus palasivat Lambertin luokse, joka aikaisemmin aamulla oli saanut noidannuolen selkäänsä taisteluharjoituksissa Autotauruksen kanssa.

Comments

Celestino

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.