Aavikkosoturit II

Osa XII

Ruhtinaat II

Sindir Myr, Farood Nopsajalka, Autotaurus ja Krabat laskeutuivat yhä syvemmälle maan alle. Suuri kivinen ovi heidän takanansa oli sulkeutunut yllättäen jättäen Autotauruksen aseenkantajan sekä Monteron toiselle puolelle. Autotaurus ehti kuitenkin ohjeistaa aseenkantajansa pysymään aloillaan, ryhmä kyllä palaisi hakemaan hänet myöhemmin.

Tunnels

Sindir kärjessä he kulkivat varovaisesti eteenpäin, Krabat viimeisenä varmistaen ryhmän selustan. Farood oli sytyttänyt lyhdyn, sillä hän ja Autotaurus eivät nähneet pimeässä tosin kuin Krabat, jolla oli hyvä hämäränäkö ja Sindir, jolla oli Yösilmä kiitos Varjon sukujuurien. Kun he olivat matkanneet jo jonkin aikaa, Sindir huomasi jalkojensa korkeudella kevyen siiman, joka kulki käytävän poikki.

“Pysähtykää!”, Sindir kuiskasi nopeasti nostaen kätensä pystyyn muille. “Näyttäisi olevan ansa.” Hän jatkoi. Krabat meni Faroodin ja Autotauruksen vierestä ja kyyristyi siiman viereen tarkastellen tätä. Hetken näperreltyään hän hiljaa kertoi ansan olevan helppo välttää, jahka pysyisivät ehdottoman varovaisina. Krabat myös kertoi ottavansa kärjen, nappasi lyhdyn Faroodilta ja ylitti siiman ensimmäisenä muiden tullessa perässä.

He ylittivät vielä muutamia siimoja käytävän jatkuessa hieman kaartuen suoraan eteenpäin. Vähän ajan päästä he huomasivat valoa tunnelin päästä. Krabat peitti lyhdyn, ettei ryhmä paljastuisi ja Sindir sanoi menevänsä yksin käskien muiden pysyä taka-alalla. Hän laittoi kätensä käytävän oikean seinän päälle ja alkoi hiipimään kohti valoa. Sindiristä oli nähtävillä vain pieni silhuetti, kun Krabat lähti kuitenkin hiipimään Sindirin perään. Autotauruksella oli vaikeuksia pysyä hiljaa varusteidensä vuoksi ja epäonnekseen Farood törmäsi häneen aiheuttaen melkoista ääntä. Sindir kirosi hiljaa itsekseen, mutta ei pysähtynyt ja toivoi vain, että hän itse ei olisi paljastunut.

Sindir saapui isoon aula-tyyppiseen alueeseen, joka oli soihduin valaistu. Kaksi erillistä käytävää edessään johtivat mitä ilmeisemmin ylöspäin ja Sindir huomasi myös toisella kerroksella tasanteen kuin myös sivuilla parveketyyppiset rakennelmat. Ei kulunut aikaakaan kun keskimmäisen parvekkeen takaa miespuolinen, hyvin leijonamainen ääni kuului:

“Pysähtykää. Olette läpäisseet Loquan haasteet, emme vahingoita teitä.”

Sindir katsoi ylös ja huomasi edessään miehen, jolla oli leijonan pää ja yllään koreat, ellei jopa aateliset kaavut yllään. Farood havaitsi, ettei välitöntä vaaraa olisi ja kiiruhti Sindirin luokse kuin myös Autotaurus ja Krabatkin. Nyt parvekkeita ja tasanteita täytti monet henkilöt, nähtävästi ihmisiä kaikki.

Ruhtinas

Nähtyään Autotauruksen panssarissa Helmin symbolin, Ruhtinaat huudahtivat “Helmiläinen! Petturi!” ja vetivät esiin jouset, jolla tähtäsivät ryhmän kavalieeria. Tilanne oli painostava. Autotaurus oli iskenyt kilven maahan ja sen takaa Farood välitti viestiä, että he olisivat tulleet Historioitsijoiden toimesta etsimään Trabzonin Reseptikirjaa. Autotaurus ilmoitti, että oli saanut tietää Valkoisesta Ritarikunnasta Historioitsijoilta ja että hän oli paikalla löytääkseen totuuden, sillä totuudella oli jo yksi uhri, Lambert Esqualion.

Nadielien johtaja katsoi miestä silmiin ja käski omiensa laskea aseet.

“Haluatte siis tietää totuuden, vaikka se ei teitä miellyttäisi?” Hän kysyi uhkuen. Autotaurus vastasi myöntävästi. Nadiel jatkoi ja kertoi puolituiselle, että jos kavalieeri auttaisi Aavikkosotureita, auttaisivat he Faroodia löytämään Reseptikirja. “Esittelemme teidät sitten Sanansaattajalle.” Nadiel sanoi. “Ai Kamuran Toprakille?” Farood kysyi. “Kyllä, Kamuranille.” Nadiel sanoi.

Ryhmä päätti suostua Aavikkosotureiden pyyntöön.

“Täältä itään sijaitsee Arabanin Linnoitus. Sitä johtaa Larold Cortlanin poika, Tristian Cortlan. Larold oli aikaisemmin linnoituksen kapteeni, mutta nyt kuollut ja hänen poikansa on perinyt vallan. Tahdomme, että menette sinne ja tuotte Tristianin sekä hänen poikansa, Artoksen meille elävinä. Kuolleina heistä ei ole kenellekään hyötyä. Pääsette varmastikin hänen puheilleen, sillä teistä yksi on Helmiläinen. Kun tuotte heidät meille elävinä, saatte tavata Sanansaattajan, tietää Reseptikirjasta sekä korjata historian vääryydet oikeiksi. Ennen kuin menette, ottakaa tämä.”

Nadiel nappasi kaulaltaan pienen riipuksen ja heitti sen Autotauruksen jalkojen juureen. “Tristian kyllä tunnistaa sen.” Hän sanoi. “Miehemme opastavat teidät ulos täältä. Turvallisuutemme vuoksi laittakaa nämä päähänne.” Hän jatkoi ja yksi aavikkosotureista heitti mustia kangaspusseja heidän eteensä. Hieman vastustellen Sindir laittoi yhden päähänsä ja muut seurasivat perässä.

Ryhmä vietiin ulos. Kului tovi kunnes he olivat saapuneet maan pinnalle. Yksi aavikkosotureista kertoi, että Autotauruksen aseenkantaja ja hevonen saatettaisiin turvaan tähän samaiseen paikkaan aamuun mennessä. Hän myös osoitti idässä, kaukana horisontissa olevaa linnoitusta, josta vaivoin näkyi silhuetti. Ryhmä joutuisi yöpymään täällä kunnes aamu koittaisi. Aavikkosoturit ottivat muutaman taka-askeleen ja näytti siltä, kun he olisivat kadonneet tuulen mukana pois näkyvistä.

Aamu koitti ja Autotauruksen aseenkantaja, tosin silmät ja kädet sidottuina saapui ratsastaen Monteron selässä paikalle. Sindir meni avustamaan miestä ja muut näkivät linnoituksen selvästi. He lähtivät matkaan kohti Arabanin Linnoitusta.

Oltuaan noin 400 metrin päässä he huomasivat kirkkaan heijastuksen eräästä tornista. Autotaurus nappasi Helmin lippunsa ja nosti sen korkealle ilmaan muille nähtäviksi. Saavuttuaan linnoitukseen Autotaurus ilmoitti vartijalle, että hänen pitäisi päästä Tristianin puheille välittömästi. Farood ja Krabat päättivät mennä messiin viettämään aikaa ja Sindir jäi tutkiskelemaan linnoitusta.

Kului vielä hetki ja Autotaurus saatettiin suureen halliin, jossa Tristian istui valtaistuimellaan. Oikealla puolellaan seisoi nuori, kenties 17-vuotias poika lyhyine hiuksineen. Autotaurus esitteli itsensä, minkä jälkeen Tristian kysyi, mitä asiaa hänellä oli.

“Oletteko tietoisia Valkoisesta Ritarikunnasta?” Autotaurus kysyi. Tristian vastasi, ettei koskaan ole kuullutkaan asiasta.

Toisaalla, Faroodin pelatessa noppaa sikäläisten sotureiden ja hävittyään seitsemän hopealanttia hän huomasi, että hänellä oli se riipus mukanaan, jonka Autotauruksen pitäisi näyttää Tristianille. Nopeasti hän nousi pöydästään ja juoksi kohti suurta salia.

Autotauruksella oli vaikeuksia saada asiaansa julki, kunnes Farood kiiruhti paikalle ja ojensi Autotaurukselle riipuksen. Hän nappasi sen käteensä ja nosti eteensä Tristiania kohti.

“Tunnetteko tämän?” Hän kysyi.

Tristian katsoi pitkään riipusta, kaivoi kaulastaan samanlaisen riipuksen, minkä jälkeen hän nappasi vierellä olevan kilpensä, veti ison kopeshinsa esiin ja karjahti:

“Maanpetturi! Veljeilette Aavikkosotureiden kanssa!” Tilanne oli nyt hyvin uhkaava. Autotaurus yritti selvittää tapahtunutta, mutta Tristianista huokui viha salin ylle. “Koko elämäni minut on opetettu tappamaan Helmiläisten suurimman uhan, aavikkosoturit. Ja nyt, te Helmiläisenä toimitte heidän kanssaan liitossa?!” Hän huudahti.

Sindir oli kuullut huudot salista ja saapui paikalle nopeasti kuin myös Krabatkin. Tilannetta ei saatu rauhoittumaan, vaan Tristian kyllästyi Autotauruksen argumentointiin ja komensi vartijoitaan:

“Tappakaa heidät, tappakaa heidät kaikki!!”

Autotaurus komensi muita ryhmässään pysymään erossa Tristianista, että hän itse hoitaisi tämän.

Alkoi suuri taistelu. Vartijat hyökkäsivät muiden ryhmäläisten kimppuun ja Autotaurus yritti saada henkeä uhkaamatonta vahinkoa Tristianiin aikaiseksi, heidäthän piti saada elävinä takaisin. Autotaurus ei kuitenkaan saanut osumia läpi. Tristian komensi poikaansa pysymään etäällä. Muu ryhmä oli saanut vartijat surmattua, mutta tragedia tapahtui:

Tristian onnistui kriittisesti vaurioittamaan Autotaurusta, minkä jälkeen hän maagisella kilvellään sokaisi hänet kaataen kavalieerin maahan. Krabat huomasi sivusilmällään, että Tristian olisi suorittamassa armoniskua Autotaurukselle. Farood alkoi perääntyä, mutta Sindir jäi muiden avuksi. Krabat hyppäsi Tristianin kimppuun, mutta ei saanut estettyä hänen aikeitaan.

“Kuin nadielit Kidutetussa Maassa, tulet kuolemaan.” Tristian totesi ja iski miekkansa Autotauruksen rinnasta lävitse. Autotaurus kaatui…

Sindir joutui raivon partaalle ja magiansa avulla surmasi Artoksen! Tristian huomasi tämän huudahtaen “AAaarrtoooooss!!!!!”, minkä jälkeen kohdisti raivonsa Sindiriin. Farood palasi salin ulkopuolelta, jonne oli piiloutunut ja avusti vielä ryhmäänsä sulkemalla suuret salin ovet, kunnes lopulta Krabat onnistui iskemään tikarinsa Tristianin selkään surmaten myös Linnoituksen nykyisen kapteenin!

Ulkoa kuului sotilaiden huutoja. Sindirin ja Faroodin piti päästä karkuun. Krabat kääntyi heitä kohti ja totesi rauhalliseti, vaikka hieman surullisestikin:

“Menkää. Autotaurus ja sinä pelastitte taannoin henkeni. On aika suorittaa vastapalvelus.” Sindir ja Farood tiesivät, mistä oli kyse. He nyökkäsivät ja lähtivät juoksemaan kohti takahuonetta. Samaan aikaa puiset ovet oli saatu tuhottua ja sotilaita ryntäsi sisään. Krabat rääkkyi vielä kerran ja hyppäsi sotilaiden kimppuun taistellen raivokkaasti loppuun saakka.

Sindir, Farood ja aseenkantaja ulkoporttien läheisyydessä nappasivat vankkurit ja pakenivat linnoitukselta kohti paikkaa, mistä olivat alunperin lähteneet.

Ilta saapui ja ryhmä oli menettänyt kaksi jäsentään. “Aavikkosotureita tästä on syyttäminen. Tämä oli ansa…” Farood mutisi…

Comments

EEIIIII!! Autotarus! Lintuuuu!

Osa XII
Celestino

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.