Aavikkosoturit II

Prologi
Kohtaamisia

Tämä tarina kertoo Kidutetun Maan sekä sen ympäröivien alueiden asukkaiden tapahtumista vuonna 1501, 79 vuotta Tamwarin noususta ja tuhosta

Gauchier Ansgot koputti Sindir Myrin huoneen oveen.
“Mhmm?” Sindir vastasi käheällä äänellään kirjoittaessaan kuluraportteja killan aktiviteeteista.
“Onko sinulla hetki aikaa? Tämä on hyvin tärkeää.” Vastaus kuului. “Saavu toimistooni mahdollisimman pian.” Ääni jatkoi.

Sindirin suoritettua työnsä hän meni Gauchierin huoneeseen. “Sulje ovi.” Hän sanoi.

“Tämä saattanee kiinnostaa sinua.” Gauchier jatkoi ottaen esille papyruskotelon ja sen sisältä erittäin vanhan käärön. Käärössä oli kirjoitettuna outoa kieltä sekä sen keskellä yksi symboli:

Vestige

“Eräs miehistämme Whitehornista lähetti tämän minulla muutama päivä sitten. Saatekirjeessä mainittiin tällaisen riimun sijainnista. Sen voi löytää Kidutetun Maan pohjoispuolella olevasta timanttikaivoksesta, joka nyttemmin on kylläkin suljettu.” Hän kertoi vakavalla äänellä.

Gauchier selitti, että Sindirin olisi tarkoitus matkata kaivoksille tutkimaan tätä riimua; samalla hän maksaisi velkansa killalleen kuin myös saisi arvokasta tietoa Varjoperinnöstään, joka virtasi Sindirin veressä.

“Aion järjestää asiat niin, että matkaat sinne arkeologina. Näin et herätä epäilyksiä matkan varrella. Virallisen dokumentin saanet muutaman päivän kuluttua virastotalolta, älä huolehdi siitä. Ota nyt papyrus mukaasi ja vie se Javr Thergille, hän on kirjakauppias foorumin läheisyydessä." Gauchier totesi. Sindir nyökkäsi, poistui huoneeseensa, keräsi tavaransa ja lähti kohti Ilinvurin yhdistä foorumeista.

Toisaalla, Autotaurus oli viettämässä päivää hyvän ystävänsä Lambert Esqualionin kanssa paikallisessa tavernassa, joka oli muodostunut jo heidän kantapaikakseen vuosien saatossa. Lambert oli nauttinut jo muutaman vahvan omenasiiderin, kunnes kertoi lähtevänsä kotiinsa. Hän hoippui ulos tavernasta, jolloin tavernan isäntä totesi Autotaurukselle olevansa huolissaan Lambertin huonosta kunnosta. Autotaurus tiesi tämän, samalla kun lähestyi tiskiä ja maksoi muutamilla kuparikolikoillaan ystävänsä piikin. Samalla hän jatkoi keskustelua isännän kanssa siitä, mitä voisivat tehdä. Niin Autotaurusta kuin Lambertiakin oli kohdannut “henkinen lama”, jolle pitäisi tehdä muutos. Tavernan isäntä ei tiennyt “kunniallisista tehtävistä”, mutta mainitsi ohimennen, että hänen tallinsa tarvitsisivat siivousta, sillä edellinen tallirenki oli jo vaihtanut paikkaa. “Se ei ole paljoa, mutta se on jotain.” Hän sanoi.

Autotaurus kiitti ja poistui. Hän mietti itsekseen, että “asioiden on nyt pakko muuttua, tämä ei voi jatkua näin” ja meni Lambertin asunnolle. Hän koputti oveen ja kuuli pienen muminan asunnon perältä. Autotaurus astui sisään ja näki Lambertin nukkumassa sängyllään, vieressä tyhjä viinipullo.

“Nouse Lambert, me tulemme kääntämään uuden sivun elämässämme. Menemme kantapaikkamme talleja siivoamaan, minkä jälkeen lähdemme Helmin temppeliin tekemään katumusharjoituksia. Tämän jälkeen menemme huoltamaan varusteesi. Me emme sorru synteihin, olemme kunnian asialla.” Lambert nousi ja kiitti Autotaurusta kaikesta tuesta, jonka oli vuosien varrella antanut.

He menivät siivoamaan tallit, jatkoivat sieltä Helmin temppeliin ja päättivät päivän sepän pajalla, jossa Autotaurus pientä palkkiota vastaan sai lainata työtiloja. Siellä hän puhdisti niin omat kuin Lambertin varusteet.

Muutamaa päivää myöhemmin he saivat tietää arkeologista, joka tarvitsisi apua matkalleen kohti Kidutettua Maata.

Toisaalla, eräs alkemisti, Hadi Hossein, oli juuri työskentelemässä kaupassaan sytykkeiden kanssa, kun eräs vanha tuttu astui sisään. Hän tervehti ja jatkoi:
-“Haluatko kuulla mehevän juorun?” Hadi kaatoi miehelle hieman juotavaa ja kertoi aina olevansa kiinnostunut juoruista.
-“Muistanet Kidutetun Maan timanttikaivokset? Huhu kiertää, että siellä olisi jälleen toimintaa. Hämärää touhua kuitenkin, sanoisin.” Hadi oli aina tiennyt, että timanttikaivoksien “yllättävä” sulkeminen oli hämäräbisnestä. Hän myös ääneen mietti, josko siellä olisi sittenkin timantteja yllin kyllin. Asiakas joi juomansa loppuun, sanoi ettei kuullut juorua häneltä ja poistui myymälästä.

Tunnin pari myöhemmin Hadi nappasi kärrynsä, lastasi sinne kauppatavaransa ja suuntasi kohti foorumia.

Kauppa ei käynyt kovin hyvin. Samalla Hadi kyseli virkaveljiltään uusimpia kuulumisia. Hadi ei ollut ainoa, joka tiesi kaivoksen “tilanteen”. Vaikka päivän saldo ei ollut kummoinen, iltaan mennessä Hadille selvisi, että virastotalolla olisi eräs arkeologi, joka tarvitsisi lisävoimia matkalla Kidutettua Maata. Hadi tiesi tilaisuutensa tulleen. Jos hän pystyisi vakuuttamaan tämän arkeologin pystyvänsä auttamaan parantavilla eliksiireillään, olisi matka varmasti taattu…

Illalla Sindir sekä Autotaurus tapasivat Ilinvurin virastotalolla…

View
Osa I
Sopimus

Juuri kun Sindir Myr saanut virastotalolta asiakirjat ja oli poistumassa sieltä, törmäsi hän erääseen mieheen verhottuna mustiin kaapuihin, joka nopeasti kääntyi Sindiriä kohti, totesi kiihdyksissään “Katso vähän, minne menet!” ja poistui vieläkin nopeammin paikalta. Eräs sivullinen oli huomannut, kuinka Sindirin jalkojen juurella oli pudonnut jokin kirjettä muistuttava esine. Hän nosti kirjeen ja ojensi tämän Sindirille katsoen hieman pelokkaasti; “T..tämä putosi teil..teiltä.” Hän sanoi ja itsekin poistui paikalta nopeahkosti. Sindir mursi sinetin, katsoi vielä taaksensa ja avasi sen jälkeen kirjeen. Hetkeä myöhemmin kuuli hän kahden miehen kysyvän eräältä virkailijalta, olisiko hän nähnyt erästä arkeologia täällä.

“Eräs arkeologi kävi juuri tässä, löydätte hänet varmasti ulkoa, hän lähti aivan hetki sitten.” Vastasi virkailija.

“Minä käyn katsomassa portailta.” Lambert kertoi Autotaurukselle. “Kierrä sinä virastotalo. Nähkäämme ulkona tovin kuluttua.” Hän jatkoi. Lambert käveli kohti pääovia ja Autotauruksen käännyttyä ympäri näki hän punakaapuun pukeutuneet mieshenkilön.

Selvisi, että tämä henkilö oli Sindir. Autotaurus esitteli itsensä ja kertoi olevansa valmis suojelemaan arkeologia maksua vastaan. Pian Lambertkin oli paikalla ja kolmisin päättivät he luoda sopimuksen työstä ja sen luonteesta. Sitä ennen he kuitenkin menivät läheiseen tavernaan, Kultaiseen Omenaan.

Sopimus saatiin aikaiseksi; viisi hopealanttia / päivä / henkilö + kaksi hopealanttia hevosesta / päivä, jonka Autotaurus omistaa. Sindir kertoi matkan luonteesta pohjoisille timanttikaivoksille sekä siitä, kuinka hän viikon päästä vasta palkkaisi heidät, sillä silloin hänen matkansa vasta alkaisi.

Ilta oli jo pitkällä, kun Sindir poistui tavernasta miesten vielä jäätyä sinne ja matkasi Amatus Marslanin luokse. Mutta samalla hetkellä kun hän avasi oven, musta hyytelömäinen usva peitti näkyvyyden täydellisesti kylmän ilman väreillen asunnon sisältä kohti katua. Sindir tiesi, että jokin oli vialla, mutta ei voinut astua sisälle, sillä hänellä ei ollut valonlähdettä. Hän sulki oven ja kiireen vilkkaa palasi tavernaan, josta Autotaurus ja Lambert olivat juuri poistumassa.

“Palkkaan teidät jo täksi päiväksi, teidän on syytä tulla mukaani saman tien.” Sindir sanoi. Autotaurus ihmetteli tätä, sillä heidän oli syytä tavata vasta viikon päästä, mutta Sindirin annettua yhden kultapalan lähtivät he hänen mukaansa. Amatuksen asunnon luona Sindir avasi oven ja näytti saman usvan, joka peitti koko asunnon sisältäpäin. Kaikkien hengityskin höyrystyi kylmän ilman johdosta. Lambert sytytti soihdun ja kulki Autotauruksen takana kilvellä suojaten sivustan. Autotauruksella oli sotavasara valmiina ja kaksin he etenivät varovaisesti sisälle.

Kylmä ilma tunkeutui varusteiden alle. Näkyvyys oli huono. He etenivät tiskin kautta asunnon takaosaan, jossa lopulta näkivät kuolleen henkilön sängyssä makaavan. Myös Sindir oli tullut Lambertin takana. Mies makasi selältään ja he näkivät, kuinka hänen rintakehäänsä oli pistetty musta tikari. Tikarin päästä “valui” usvaa, joka huoneeseen oli muodostunut. Kukaan ei pystynyt sanomaan tikarin alkuperää sen kummemmin, ja koskettaessa se tuntui kylmältä. Samalla hetkellä, kun Autotaurus otti tikarin käteensä, usvan pulppuaminen loppui. He poistuivat pikimmiten ja Lambert kertoi etsivänsä viranomaisia, sillä tämä ei saisi jäädä tähän. Aikaa kului tovi, kun kaksi vartijaa saapui paikalle. Kertoessaan tapahtumia toinen lähti hälyttämään lisää apuvoimia ja toinen otti tikarin todistusaineistona haltuunsa. Niin Sindir kuin Helmin palvelijat kertoivat yhteystietonsa, jos heitä vielä tarvittaisiin kuulusteluissa. Keskiyöhön mennessä kaikki kolme pääsivät takaisin koteihinsa.

Seuraavana päivänä Sindir päätti etsiä käsiinsä kirjeessä mainitun yrttien ja parantavien salvojen myyjän. Hän tuumasi, että Autotaurus todennäköisesti tietäisi, mistä sellaisia voisi löytää, olihan hän aikaisemmin kertonut kokemuksistaan sotilaana kaukaisilla mailla. Sindir löysi Autotauruksen Helmin temppelin kautta ja hänen asunnollaan kertoi palkkaavansa hänet ja Lambertin sillä hetkellä, tosin kuin mitä alunperin oli sovittu. Autotaurus suostui sopimukseen, mutta kertoi Lambertin saaneen sparraamisesta pienen vahingon, joten hän olisi vuodelevossa muutaman päivän.

Sindir kertoi tarvitsevansa parantajan palveluita, ja Autotaurus tiesikin erään, Tarnon Audesialaisen. He menivät hänen luokseen, mutta sisällä ollessaan havaitsivat outoa jännittyneisyyttä Tarnonissa. Autotaurus kuin Sindir havaitsivat myös oudon mustan sulan; toisen yrttipurkkien luota ja toisen Tarnonin tiskin viereltä. Autotaurus estelyistä huolimatta lähestyi Tarnonia ja näki tiskin alla pienen oudon lintumaisen olennon, joka huomattuaan hänet iski tikarillaan kauppiasta vatsaan!

Taistelu alkoi ja Autotaurus sai surmattua olennon. Tarnon ei saanut surmaansa, mutta onnistui kertomaan, että olentoja olisi vielä lisää yläkerrassa ja että he olivat etsimässä hänen reseptikirjaansa. Autotaurus ja Sindir kiiruhtivat portaat ylös ja siellä näkivät kaksi samanlaista olentoa penkomassa Tarnorin tavaroita. Tämäkin taistelu oli voittoisa, mutta yksi linnuista pääsi parvekkeen puolelta hyppäämään alas ja pakenemaan heidän ulottumattomiin.

Takaisin alhaalla mies kiitti heitä ja palkinnoksi ei veloittanut maksua tarvikkeista, joita he mahdollisesti tarvitsivat. Samalla hän haki piilostaan, jonka lintuolennot eivät löytäneet, reseptinsä ja kertoi matkaavansa Helmin temppeliin, sillä täällä ei olisi turvallista olla. Myös tengujen mainitsema José kuulosti oudolta. Sindir keräsi salvoja ja yrttejä ja lopulta hän ja Autotaurus palasivat Lambertin luokse, joka aikaisemmin aamulla oli saanut noidannuolen selkäänsä taisteluharjoituksissa Autotauruksen kanssa.

View
Osa II
Krabat

Sindir Myr ja Autotaurus olivat juuri palanneet Tarnonin kaupasta ja saapuneet Lambertia hoitavan lääkärin luokse. Lambert itse vakuutteli olevansa kunnossa, mutta lääkäri kehoitti häntä vielä lepäämään muutaman päivän. Autotaurus suostutteli Lambertin jäämään ja samalla esitteli lääkärille aikaisemmin tappanutta Tengua. Lääkäri totesi sen olevan vasta nuoruusiässä oleva yksilö ja samaan hengenvetoon pyysi, että veisivät sen pois saastuttamasta hänen tilojaan.

Sen jälkeen ryhmä matkasi Helmin temppeliin, jossa heitä vastaan tuli lähes kiirehtien yksi papeista. “Autotaurus, hyvä, että tulit. Viranomaiset saivat yhden Tarnonin lähistöllä olevia taloja ryövänneistä tenguista kiinni, ja sitä pidetään tällä hetkellä kuulusteltavana. Vartiopäällikkö itse asiassa odottaa teitä jo.” Hän kertoi.

Autotaurus vietiin temppelin vankityrmään, jossa häntä ja Sindiriä vastassa oli panssareihin varustautunut nuorehko mies. Ilmeni, että kiinni jäänyt tengu oli tunnustanut niiden päämajansa sijainnin. Samalla vartiopäällikkö kertoi, että hänellä olisi kunnia, jos Autotaurus voisi liittyä iskuryhmään, joka iskisi tämän päivän tai viimeistään seuraavana iltana. Sindir mainitsi osaavansa taikoa, ja hänetkin pyydettiin mukaan auttamaan. Vartiopäällikkö antoi tiedustelukansion Autotaurukselle ja pyysi häntä kertomaan, milloin olisi valmis lähtemään.

Päivällisellä Autotaurus sekä Sindir lukivat kansion lävitse ja ehdottivat samalla lopulliseen suunnitelmaan pieniä muutoksia. Kohteena oli vanha hylätty kartano, jossa tiedustelun mukaan olisi noin tusinan verran tenguja piileskelemässä. Tiettävästi toisessa kerroksessa olisi heidän johtajansa, joka pitäisi saada elävänä kiinni.

Illalla ryhmä kokoontui kartanon läheisyyteen perustetun komentoteltan luokse. Iskua johtava päällikkö muodosti neljä ryhmää, joista jokainen etenisi kartanoon torven soitua. Autotauruksen sekä Sindirin mukaan tuli kaksi sotilasta ja tämän ryhmän tarkoituksena oli edetä tallien kautta sivuovelle.

Niin he tekivätkin. Mutta talleilla ollessaan heidän yläpuoleltaan hyökkäsi neljä tengua! Taistelun tuoksinnassa muut ryhmät joutuivat etenemään aiottua nopeammin! Vaikka Autotauruksen ryhmä saikin kukistettua tengut ilman tappioita joutuivat he nyt nopeasti murtautumaan linjojen lävitse muiden ryhmien mukana! Autotaurus mursi oven sotavasarallaan ja sisällä he näkivätkin muut sotilaat taistelemassa tengujen kanssa. Yksi ryhmänjohtajista huusi Autotaurusta etenemään heidän johtajansa luokse mitä pikimmiten! He nousivat portaat ylös huomatakseen, että heidän edessään olevat tuplaovet olivat tukittu toiselta puolelta. Sindir sai ovea hieman raolleen ja kuten muutkin, haistoi hän palaneen käryn toiselta puolelta. Ryhmän kaksi sotilasta alkoivat murtaa ovia Autotauruksen suojattua selustan.

Lopulta Autotaurus onnistui ahtautumaan Sindirin kanssa suureen huoneeseen, joka oli rojun, palaneiden paperikasojen sekä kaatuneiden huonekalujen peittämä. Huoneen päädyssä oli kädet ylhäällä naisen piirteet omaava tengu, joka ilmoitti heti, että ei haluaisi taistella;

“Älkää hyökätkö, en halua taistella!” Se sanoi käheällä äänenpainollaan. Olette varmaan Josén perässä. Säästäkää henkeni, niin kerron kaiken, mitä tiedän." Se jatkoi.

“Mitä sinä tiedät Josésta?!” Autotaurus tivasi lähestyen vaarallisenoloisesti olentoa.

“Muut vartijat saapuvat kohta. Jos annatte minun piiloutua siksi aikaa, että vartijat lähtevät, voin auttaa teitä löytämään hänet. Jos vartijat saavat minut kiinni, en paljasta mitöää…kertooko Tenebrous teille mitään?” Olento jatkoi.

Kuultuaan sanan Tenebrous Sindirin huomio heräsi. Autotauruksella oli vaikeuksia päättää, kumman puolelle asettuisi, mutta Sindirin todettua, että he tarvitsevat tengua, Autotaurus työnsi vihaisesti kilvellään tengun seinään vastaan ja äkäisesti totesi “Painu nyt siitä!”. Tengu avasi kattoluukun samaan aikaan, kun Autotaurus iski ikkunan karmiin ja Sindir ampui varsijousellaan ikkunan viereiseen seinään.

Kattoluukku meni kiinni ja muut vartijat saapuivat huoneeseen. Autotaurus kertoi, että heidän johtajansa pääsi livahtamaan karkuun, johon toinen ryhmänjohtaja pettyneenä totesi, että heidän hyökkäyksensä oli mennyt pieleen. Hän komensi muut sotilaat vielä tarkastamaan loput huoneet, minkä jälkeen he palaisivat takaisin komentoteltalle.

Sotilaat poistuivat huoneesta ja tengu tuli ulos piilostaan. “En voi puhua täällä, minun täytyy päästä turvalliseen paikkaan.” Se sanoi. Sindir ehdotti veljeskuntaansa; siellä heitä ei häirittäisi. Autotaurus katsoi vielä ikkunasta ulos odottaen, että sotilaat olivat poistuneet ja johdatti heidät sitten Sindirin avustuksella kiltatalolle.

Siellä heidät otti vastaan Gauchier Ansgot, joka esitteli itsensä arkeologina. Hän vei ryhmän huoneeseensa, jossa tengu kertoi kaiken, mitä tiesi José:sta, sekä hänen suunnitelmistaan. Nimekseen olento ilmoitti Krabat.

View
Osa III
Kohti vaaroja

Sindir sekä Autotaurus olivat saaneet tietää Krabatilta, että aikaa ei olisi hukattavana. José:lla olisi monia suunnitelmia estää muiden aikeet päästä Kidutettuun Maahan; Leodan Wybergin, ylinotaarin, sekä Elizandro Frewin salamurhaaminen, Helmin Temppelin tallien hevosten myrkyttäminen kuin myös tieflingien palkkaaminen suurta ryöstöoperaatiota varten. Krabat kertoi Gauchierille, että hänen tietonsa jäivät kartanoon, josta hänet löydettiin samalla hoputtaen Autotaurusta ja Sindiriä kiiruhtamaan ylinotaarin luokse ja estämään salamurha. Gauchier sanoi, että auttaisi tengua saamaan paperinsa samalla, kun Sindir ja Autotaurus lähtivät kohti Ilinvurin virastotaloa.

Virastotalon ulkopuolisella asuntola-alueella oli kaksi vartijaa. Toinen heistä pysäytti miehet kysyen, mitä he tekivät täällä tähän aikaan yöstä. Sindir sai vakuutettua vartijan, että asia olisi kiireellinen ja kolmistaan he menivät Leodanin asunnolle. Vartija koputti kerran jos toisenkin, mutta vastausta ei kuulunut. Hän avasi oven vain huomatakseen oudon olennon Leodanin viereltä. Notaarin rintaan oli pistetty samanlainen tikari kuin Amatuksella! Vartija jähmettyi pelosta kun Sindir ja Autotaurus yrittivät surmata pienen otuksen! Yllättäen olento muodosti savupilven eteensä eikä kukaan nähnyt enää taistella kunnolla.

Pilven hälvennettyä huomasivat he olevansa liian myöhässä. Notaari oli kuollut eikä attentaattia saatu kiinni. Toinen vartija oli tullut myös, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Vartijat hakivat lisävahvistuksia samalla, kun Sindir ja Autotaurus palasivat tyhjin käsin takaisin kiltatalolle.

Mutta Krabat oli menestyksekäs. Autotaurus palasi sittemmin temppeliin ja Sindir jäi kiltatalolle yöksi.

Seuraavana päivänä Sindir sai tietää, että Tieflingit pitäisivät päämajaansa kaupungin köyhemmän alueen eräässä talossa. Näiden tietojen valossa Sindir matkasi Helmin temppeliin, jossa Autotaurus oli juuri kertomassa kapteeni Elizandrolle siitä, kuinka hän ei totellut käskyjä aikaisemmin kartanolla (antaen tengun piiloutua) ja kuinka kapteeni yritettäisiin salamurhata José:n toimesta. Toimistoon asteli myös Sindir, joka vahvisti Autotauruksen kertomuksen salamurhista sekä tieflingeistä. Kapteeni ei kuitenkaan uskonut heitä ollenkaan ja jyrkän tomerasti pyysi heitä poistumaan. Hän vielä totesi, että José on onnistunut välttämään lain kouran, mutta sille tulisi ennemmin tai myöhemmin stoppi.

Poistuttuaan Sindir kertoi Krabatin paikallistaneen tieflingien sijainnin. Autotaurus kertoi olevansa valmis kuin myös Lambert, joka aamun tuntumassa oli päässyt lähtemään lääkärin luota selkänsä takia. He kävivät vielä kiltatalolla, jossa he päättivät lähteä saman tien. Krabat tiesi paikan ja hän tuli myös mukaan.

Ryhmä saapui vanhalle ja puoliksi ränsistyneem kaksikerroksisen talon juurelle. Sindir ehdotti, että loisi ensiksi hämäyksen magiallaan, jolloin Autotaurus, Lambert sekä Krabat iskisivät samalla hetkellä tieflingien pesään. Sindir loi taiallaan ääniä toisen kerroksen liepeille, jolloin Krabat iski toisesta ikkunasta sisään ja Autotaurus Lambertin kanssa ryntäsivät pääovista sisään. Sisällä he näkivät neljä tieflingiä sekä asunnon nurkassa yhden lisää.

Taistelu oli rankka. Tappioita ei tullut siitäkään huolimatta, että yksi tieflingeistä loi maagista pimeyttä sotureiden keskelle, Krabat haavoittui melkein kuolettavasti, Lambert venäytti uudelleen selkänsä ja yksi tiefling pääsi livahtamaan karkuun. Sindir onnistui varjokosketuksellaan tainnuttamaan erään vihollisista, ja Autotaurus surmasi heidän johtajansa.

Keskellä asuntoa oli pöydän päällä kasa asiakirjoja, jotka Krabat otti. Autotaurus ja Sindir tutkivat yläkerran huoneet, jotka olivat kuitenkin rojujen ja roskien täyttämät. Lambert löysi kabineteistä rahapusseja sekä parantavia juomia.

“Aion ottaa selville näistä papereista Josén mahdollisen sijainnin selville.” Krabat totesi. “Palatkaamme kiltatalolle, emme voi jäädä tänne enää kauaksi aikaa.” Hän jatkoi. Selvisi kuitenkin, että eräässä paperissa oli esillä mahdollisen kohteen, arkeologisen kaupan, sijainti. “Viekää nämä kapteenille, häntä varmasti kiinnostaa tämä.” Krabat vielä sanoi.

Krabat palasi kiltatalolle ja Autotaurus meni Sindirin kanssa Helmin temppeliin Elizandroa tapaamaan. He esittelivät pohjapiirroksen ja kertoivat häntä uhkaavista salamurhaajista. Elizandro ei vieläkään uskonut heitä, mutta kiitti tiedoista, joita oli saanut ja pyysi heitä tulemaan seuraksi Helmin Suojaan, tavernaan, jossa helmiläiset yleensä illastivat, mihin he myös suostuivat.

Illalla Sindir, Autotaurus, Elizandro sekä kolme helmiläistä olivat syömässä Helmin Suojassa. Kun Elizandro halusi pitää puheen, yhtäkkiä ulko-ovelta sisään ryntäsi rottamainen olento, joka katsoi Elizandroa kohti ja rääkäisi:

“Tappakaa kapteeni!” Ampuen varsijousellaan kohti Elizandroa. Yllättävää kyllä, Autotaurus huomasi, kuinka yksi Elizandron miehistä työnsi kapteenin laitaan, osoittaen, että hän ei edes yrittänyt suojella häntä. Vasama osui kapteenia rintaan ja hän lyyhistyi maahan. Samalla tavernaan vipelsi kaksi pienen koiran kokoista rottaa.

Alkoi suunnaton taistelu. Autotaurus sai melkein surmansa vartijasta, joka pisti häntä vatsaan. Toinen “hyvistä” vartijoista sai surmansa ja Sindir onnistui happomagiallaan vahingoittamaan rottalaista. Autotauruskin sai mojovan osuman olentoon, mutta sen turkki näytti kestävän iskun hyvin.

Lopulta olento kuin petturi ja rotat saatiin surmattua. Valitettavasti Elizandro oli ehtinyt menehtyä myrkkyvasamaan, hänen ihonsa oli muuttunut vihertäväksi. Helmin temppelin papit ja kaartilaiset ryntäsivät tavernaan ja eristivät paikan. Rytäkässä Sindir mursi myös kätensä. Haavoittuneet vietiin lasarettiin, jossa kaikille tuli vielä shokkina se tosiasia, että Ilinvurin vartijakapteeni, Elizandro Frewin, oli saanut surmansa salamurhaajien toimesta.

Lasaretissa olleesaan Sindir sai viestin, oletettavasti killaltaan.

“Löysimme Josén olinpaikan.”

View
Osa IV
Oikeus

Lasaretissa makoillessaan, Sindir katsoi saamaansa viestiä; “Löysimme Josén olinpaikan.” ja arveli sen olevan Gauchierin käsialaa. Lambert oli kertonut Autotaurukselle, kuinka kolmas kerta toden sanoisi: jos hän vielä kerran loukkaisi selkänsä, on se Helmin tahto ja selkeä merkki siitä, että hän olisi liian vanha mennäkseen Kidutettuun Maahan. Ei kulunut kauaa, kun kaikki edellisenä iltana järkytyksen koenneet kotiutettiin. Sindir meni saman tien kiltatalolleen Autotauruksen mennessä Helmin Temppelissä olevalle sepälle.

Autotaurus osti itselleen kypärän ja pyysi sotavasaralleen parannuksia, sillä edellisiltana oli kohdannut rottalaisen. Seppä kertoi, että se tulisi maksamaan 80 kultapalaa. Valitettavasti Autotauruksella ei ollut sellaisia rahoja, mutta kertoi palaavansa varmasti myöhemmin.

Sillä välin Krabat kertoi Sindirille, että saamiensa tietojen perusteella José piileskelisi eräässä vanhassa Tempuksen temppelissä. Krabat myös kertoi halukkuudestaan saada José kiinni kuin olevansa valmis koitoksiin, jos hän siihen suostuisi. Sindir ei kuitenkaan ollut kertonut Autotaurukselle Josén sijaintia, joten hän palasti Helmin Temppeliin, jossa näki Lambertin etsivän näköisenä. Lambert oli myös kadottanut Autotauruksen aamupalan aikoihin, mutta heidän onnekseen Autotaurus tuli juuri sepän luota.

Sindir kertoi heille, mitä Krabat oli sanonut kuin myös heidän mielipidettään siitä, pitäisikö muille helmiläisille kertoa tästä. He eivät tehneet niin, sen sijaan Autotaurus meni ensiksi Temppelin talleille katsomaan hevostaan, Monteroa; olihan Krabat aikaisemmin kertonut Josén suunnitelmista myrkyttää Helmin Temppelin hevoset hidastaakseen viranomaisia. Suunnitelma oli myös onnistunut; talleille saapuessaan Autotaurus näki vain heikossa kunnossa olevia oria ja tammoja. Paikalla oli myös tallimestari sekä yksi Helmin papeista. Heillä oli vain surullisia uutisia; hevoset olivat kaiketi syöneet pilaantunutta ruokaa ja kaikkien kunto oli erittäin heikko. Paikalle oli kutsuttu eläinlääkäri, ja papin sanojen mukaan hänen pitäisi saapuakin päivän tai korkeintaan seuraavaan päivään mennessä. Autotaurus ei voinut tehdä asialle mitään ja palasi sitten temppeliin Sindirin ja Lambertin luokse.

Sieltä he matkasivat kiltatalolle, jossa päättivät nelistään iskeä Josén piilopaikkaan nyt, kun heillä oli siihen vielä mahdollisuus.

Matka taittui kohti kaupungin pohjoisosaa. Katseilta piilossa oli kivinen ja hyvin vanha temppeli, jota ympäröi uudet asutukset. Autotaurus ja Lambert menivät päättäväisesti etuovista sisään. He huomasivat, kuinka vanha puinen ovi natisi liitoksissaan. Sisällä oli tunkkaista ja hämärää. Rakennukset ympärillä peittivät auringon valon ja heti edessään he näkivät patsaan, joka selvästikin esitti Tempusta, sodan jumalaa. Patsasta ympäröi mustat kankaat, joita oli kääritty sen ympärille. Patsaan edessä oli pieni kolehtikippo, joka sisälsi verenomaista ainetta.

Varovasti he etenivät vielä joitakin askeleita, kunnes näkivät edessään José Caramblen alttarin toisella puolella. Hänen vierellään salamurhaaja-creeper sekä yksi mustiin kaapuihin pukeutunut akolyytti.

“Vai niin, helmiläisiä, te siis löysitte minut.” Hän sanoi. “Antautukaa nyt ja liittykää Maskin suojelukseen, niin lupaan teille valtaa ja iankaikkista elämää!” Hän jatkoi huudahtaen.

“Tiesi on tullut päätökseen!” Autotaurus totesi kovaäänisesti nostaen samalla sotavasaransa ilmaan. Yllättäen temppelin vasemmanpuolen portaikosta lensi vasama kohti Autotaurusta! Ampuja oli yksi paenneista tieflingeistä! José huusi kätyrinsä hyökkäykseen ja samalla hetkellä Krabat ja Sindir nousivat vastarintaan.

Sen sijaan Autotaurus jähmettyi tyystin, kun hänen toverinsa hyökkäsivät Josén kimppuun. Sindir yritti maagiallaan vahingoittaa tieflingiä, Krabat ja Lambert hyökkäsivät creeperin kimppuun ja José otti vyöltään taikajuoman, joka muutti hänen kokonsa suureksi.

Taistelu oli kiivas ja Autotauruksen herättyä tilanteeseen ryntäsi Josén kimppuun. José yritti sapelillaan lyödä Autotauruksen aseen pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Niin creeper, tiefling kuin akolyytti olivat saaneet surmansa kun Sindir varjokosketuksellaan viimeisteli Autotauruksen haavoittamaa Joséa. Mies lyyhistyi maahan kuin räsynukke. Taistelu oli päättynyt voittoisasti.

Ryhmä sitoi Josén, keräsi hänen aarteensa ja tutkivat lopun temppelin, joka paljastui tyhjäksi. He veivät Josén Helmin Temppeliin vangittavaksi. Sindir ja Autotaurus myivät heille tarpeettomaksi kertyneet tavarat ja valmistelivat lähtöä kohti Kidutettua Maata.

Ennen sitä Autotaurus kuitenkin tarvitsisi vielä hevosensa…

View
Osa V
Matka

Arkeologin asemassa toimiva Sindir Myr, Autotaurus, Lambert Esqualion sekä Krabat lähtivät yhdessä kohti pohjoista Kidutettua Maata. Edellispäivän aikana he olivat ostaneet suuret vankkurit, hevoset sekä tarpeellisia tavaroita, joita he kokivat tarvitsevansa matkan aikana.

Matka kului rauhallisesti. Ensimmäisen kahden päivän aikana ei tapahtunut kummempia, mutta kolmantena päivänä Autotaurus näki kaukaisuudessa neljä hahmoa, joista yksi oli nähtävästi ratsun selässä. He lähestyivät joukkoa hieman ja Autotaurus näki, että ryhmä örkkejä oli vastassa. Ryhmä onnekseen Autotaurus osasi hieman örkkien kieltä, joten hän tervehti heitä huudahtaen, tosin kielen ruostumisen ansiota:

Kuolette kuten äitinnekin!

Mitä örkit sitten huusivat takaisin jäi epäselväksi, mutta Autotaurus tiesi, että yksi sanoista oli “Kuolkaa!”

Taistelu oli melkein kuolettava Autotaurukselle sekä Krabatille. Ensiksi, örkkien yksi ratsumies onnistui murjomaan Autotaurusta kovin pahoin ja örkkien johtaja, jolla oli käärmemäiset piirteet onnistui ukkoskäsi – loitsullaan polttamaan Krabatin melkein tuhkaksi ja Autotauruksenkin pahoin, sillä kavalieerin epäonneksi, metalli johtaa sähköä.

Taistelu kuitenkin voitettiin. Sindir käytti aikaisemmin Josén piilopaikasta löytynyttä parantavaa sauvaa Autotaurukseen sekä Krabatiin ja Lambert rynnisti vankkureilla toisten örkkien päältä. He totesivat, että viholliset olivat “villiörkkejä”, käänsivät vankkurit kohti pohjoista ja jatkoivat matkaa.

Illalla he saapuivat pieneen kaksikerroksiseen majataloon. Majatalon pitäjän lisäksi erään kulmapöydän ympärillä oli kolme kääpiötä, jotka katsoivat ryhmää hyvin epäilyttävästi, kun he saapuivat sisään. Sindir maksoi ryhmänsä huoneet, joita oli vain kaksi vapaana ja tilasi muille myös syötävää. Autotaurus huomattuaan kääpiöt meni heidän luokseen kysymään kuulumisia, mutta sai vastaukseksi vain äreän murjauksen “Mene pois siitä.” Ennen kuin ryhmä sai ruokaa pöytäänsä yksi kääpiöistä poistui majatalosta maksaen pitäjälle muutaman lantin palveluistaan.

Illan aikana majatalon omistaja jutusteli vielä tovin ryhmän kanssa kertoen heille samalla, mitä itse tiesi Kidutetusta Maasta. Näemmä ryhmän kohtaamat “villiörkit” ovat suuremmissa määrin siirtyneet Kidutettuun Maahan kuin myös lähin “sivistys”, Farook, suoraan pohjoisessa majatalosta päin katsoen.

Pikkuhiljaa ryhmä vetäytyi huoneisiinsa nukkumaan, valmiina uusiin koitoksiin kohti pohjoista erämaata…

View
Osa VI
Matka II

Farood Nopsajalka, yksi Oghman temppelin papeista Whitehornista oli ollut matkalla jo melkein toista viikkoa, kun hän saapui Kidutetun Maan eteläpuolella sijaitsevan harjun lähistöllä olevaan erääseen pieneen kaksikerroksiseen majataloon. Majatalon ulkopuolella istuskeli mies, joka pyysi häneltä tupakkaa. Farood kertoi, että hänellä ei ollut, mutta lupasi tarjota miehelle oluen.

“Se ei ole tarpeen. Omistan tämän paikan.” Mies vastasi hymähtäen. “Kiitos kuitenkin tarjouksestasi.” Hän jatkoi.

Pitäjä meni Faroodin kanssa sisälle samalla, kun kaksi kääpiötä poistuivat majatalosta kiittäen palveluista. Faroodin maksettua yösijasta kapusi hän ylös portaita ja nukkui vielä muutaman tunnin, kunnes aamu koitti jälleen. Farood vietti ensimmäisen tunnin rukoillen, ja saapui aamupalalle ensimmäisenä.

Hieman myöhemmin Krabat ja Sindir heräsivät. Tengu kertoi menevänsä jo alas varaten heille pöydän valmiiksi. Faroodin nähtyä tengu kävelemässä portaita alas oli hänen kasvoillaan pöllämystynyt ilme.

“Mitä tuo tengu täällä tekee?!” Farood kuiskasi majatalon pitäjälle aamupalaa popsiessaan.
“Tuo tuli erään arkeologin kanssa eilen illalla. Harmiton tapaus, uskoisin.” Mies kertoi.

Hetkeä myöhemmin Sindir saapui alakertaan sekä Autotaurus ja Lambert, jotka olivat rukoilleet huoneessaan Helmin siunausta ennen aamiaiselle tuloa. Kun ryhmä oli istuutunut pöytäänsä, esitteli Farood itsensä heille kertoen olevansa Oghman pappi Whitehornista, joka oli matkalla Kidutettuun Maahan etsimään erästä reseptikirjaa, joka oli tietojen mukaan Trabzon – kylän omistama, mutta jonka sijainnista ei tällä hetkellä ollut mitään tietoa. Hän myös kertoi osaavansa parantavaa magiaa. Pienen keskustelun jälkeen Sindirin myötä ryhmä hyväksyi puolituisen ryhmän jatkoksi.

Kaikkien syötyä lähtivät he kohti pohjoista vain huomatakseen, että tuuli oli yltymässä. He olivat matkanneet noin tunnin, kun tuuli alkoi jo piiskata vankkureita raivokkaasti. Hyväksi onneksi Autotaurus huomasi edessäpäin harjun sisään muodostuneen luolan, johon hän ohjasi ryhmän. Sillä välin kun Lambert sitoi hevoset, muu ryhmä tutki luolaa asettaen soihtuja kivikasojen päälle. Yhtäkkiä kiviröykkiöiden takaa hyökkäsi kaksi suurikokoista lisko-olentoa, jotka nopein liikkein hyökkäsivät ryhmän kimppuun. Sindirin aistit olivat kuitenkin nopeampia; suoja – loitsun laitettuaan taisteli hän liskoja vastaan. Muut yhtyivät kamppailuun, jossa liskojen voimakkaat iskut kaatoivat Sindirin maahan. Krabat viilsi toisen mahan auki ja Autotaurus murskasi sotavasarallaan toisen kuoliaaksi.

Luolaa lähemmin tutkiskeltuaan Autotaurus huomasi, että luolan perällä oleva kiviröykkiö oli erittäin epäilyttävä. Hänen epäilyksensä osuivat oikeaan, sillä kasan alta paljastui kääpiöruumis. He myös huomasivat, kuinka kääpiön päähän oli isketty kerran kaivoshakulla ja Sindirin tutkiessa ruumista tarkemmin, putosi kääpiön saappaasta pieni hiomaton timantti.

Ryhmä valmistautui lepoon, eikä tuulen laantumisesta ollut merkkiä. Yön jälkeen oli kuitenkin tyyntä ja ryhmä saattoi jatkaa matkaansa.

Aamu meni leppoisasti eteenpäin. Ryhmä huomasikin jo, kuinka maa heidän allaan alkoi muuttua vihertävästä erämaa – tyyppisemmäksi; kuiva ja rakoileva. Kunnes noin muutamien tuntien matkan jälkeen Autotaurus huomasi jälleen hahmon erään kukkulan juurella. Hahmo viittoi ryhmälle ja Autotaurus tunnisti tämän viittoamisen sotilasajoiltaan, mutta ei ollut varma, mitä se tarkoitti. Hän huusi “Tämä on väijytys!!” , asettaen peitsensä valmiiksi eteen. Myös muut ryhmän jäsenet latailivat varsijousiaan, kunnes hahmo osoittautuikin eräkävijäksi. Hän kertoi, kuinka kukkulan toisella puolella olisi paljon vipeltäjiä kuin myös heitä isompia yksilöitä. Jos ryhmä tahtoisi päästä pohjoiseen, olisi heidän autettava erämiestä tappamaan hirmuliskot.

Ryhmä meni kukkulan kupeelle ja valmistautui väijytykseen. Nähtävästi vastassa olisi neljä pientä sekä yksi isompi vipeltäjä. Vielä yksi kirkkaan punertava dinosaurus oli niiden kanssa.

Eräkävijä aloitti jousella ampumisen, minkä jälkeen Farood salamannopeasti ampui kolme kertaa varsijousellaan, kuitenkaan osumatta. Liskot huomasivat tunkeilijat ja rynnivät samantien kukkulan juurelle, missä ryhmä oli. Taistelu oli kiivas ja Lambert sai melkein kuolettavat iskut isoimmalta liskolta. Kaikkien onneksi Faroodin energiakanavoiminen tukahdutti hänen vertavuotavat haavansa.

Eräkävijä kertoi sitten, että Farookissa riehui kulkutauti, joten heidän tulisi välttää sinne meneminen. Toisaalta, Farookista koilliseen sijaitsisi Sabir, toinen isohko kaupunki, josta parannus mahdollisesti voisi löytyä. Myös lähistöllä olevan kalliomuodostelman itäpuolella olisi muitakin eräkävijöitä, jos he tarvitsisivat suojapaikan. Farood kysyi mieheltä, josko hän tietäisi mitää Trabzonin reseptikirjasta. Mies vastasi kielteisesti, mutta kertoi, että Historioitsijat varmasti tietäisivät. Ongelmana on se, että he ovat Farookissa tällä hetkellä.

Ryhmä kiitti avusta ja matkasi kohti koillista, suuntana Sabirin kaupunki. Matkalla he kohtasivat vielä hevosvankkurit sekä kolme miestä, jotka kertoivat saman; Farookin ei kannattaisi mennä.

Kolmen päivän kuluttua ryhmä oli saapunut Sabiriin…

View
Osa VII
Sabir

Ryhmä oli saapunut Sabirin porteille. Maksettuaan tullimaksun näkivät he edessään suuren Waukeenin patsaan toivottamassa tulijat tervetulleiksi. Ryhmä etsi itselleen majatalon, minkä jälkeen Farood lähti Waukeenin temppeliin kyselemään tietoja Farookissa sijaitsevasta taudista, Autotaurus sekä Lambert menivät basaariin etsimään varusteita vankkureihin täytettäväksi ja Sindir jäi Krabatin kanssa majataloon lepäämään.

Farood sai nopeasti tietää, että Farookin tilanteesta tietäisi parhaiten Sabirin hallitsija, Begni Demeter II, jonka linna sijaitsisi joen toisella puolella, Ikuisen Tulen lähistöllä. Kysyttäessä Waukeenin pappi kertoi Tulen olevan Kossuthin luoma hiilipannu, joka on palanut Sabirin syntymisestä asti. Farood kiitti ja etsi käsiinsä Helmin soturit kertoen heille, mitä kuuli temppelistä.

Kolmistaan he matkasivat joen toiselle puolelle ja näkivät suuren linnoituksen Ikuisen Tulen vieressä. Sisälle päästyään he pyysivät audienssia ylipapin kanssa. Tulen punaiseen panssariin pukeutunut sotilas pyysi heitä odottamaan eteisaulassa. Vajaa tunti kului, kunnes Autotaurus, Lambert sekä Farood pääsivät ylipapin puhutteluun.

Edessään he näkivät Begni Demeter II:n istumassa valtaistuimellaan, koreisiin panssareihin pukeutuneita sotilaita ympärillään.

“Hänen Korkeutensa, Sabirin Ylipappi, Begni Demeter II”, “Tässä ovat Autotaurus, Lambert Esqualion sekä Farood Nopsajalka." Miehet polvistuivat nöyrästi ylipapin edessä.

“Mitä asiaa teillä on?” Demeter kysyi ryhmältä.

Kävi ilmi, että Begni oli hyvin tietoinen Farookissa riehuvasta taudista. Hän kertoi, että hänen alamaisensa, Suurbotanisti Genovino Nyári oli jo tutkinut asiaa tarkemmin. Autotauruksen täydellisen suostuttelun myötä Begni ilahtui saadessaan tietää, että ryhmä olisi valmist matkaamaan Farookin parantamaan tautia, pitihän heidän päästä sinne kuitenkin. Begni lähetti sotilaan viemään Helmiläiset ja puolituisen Genovinon luokse pikimmiten.

Sotilas vei miehet suureen arboretumiin. Siellä ryhmä näki Genovinon puhumassa juuri ryhmälle ihmisiä, kun sotilas keskeytti hänet kertoen, että Begni Demeter II oli lähettänyt ryhmän tapaamaan häntä. Genovino lähetti ryhmän pienelle tauolle ja meni Autotauruksen, Lambertin ja Faroodin luokse.

Genovino vei miehet omaan toimistoonsa, jossa hän kertoi tutkineensa tautia hyvin tarkkaan. Lääke oli melkein valmis, mutta hän tarvitsisi vielä erästä kalliosaniaista, jota löytyisi Sabirista kaakkoon sijaitsevissa raunioissa, Arkhbanissa. Ilman tätä ei hänen tutkimukset edistyisi. Hän kertoi myös, että oli lähettänyt sinne jo neljä tutkijaa, mutta he eivät koskaan palanneet; tästä syystä uusia ei voitu enää lähettää. Genovino pyysi heidän apuaan ja näytti vielä kuvan saniaisesta omasta tutkimuskirjastaan. Koska matka Arkhbaniin ei olisi kovin pitkä, päättivät miehet hakea Sindir ja Krabat ja matkata sinne saman tien, olihan miesten mielestä ratkaisu Farookin ongelmaan tässä. Ryhmä palasi majataloon ja kertoivat siellä maagille ja tengulle, mitä olivat kuulleet. Sindirin päätöksellä he lähtivät kohti raunioita, jonne saapuivat muutaman tunnin kuluttua ja palasivat samassa ajassa, mutta eivät ilman vastarintaa.

Raunioilla heitä vastassa oli suuri määrä hiisiä sekä muutamia rakkeja. Taistelu ei ryhmän onneksi ollut kovin vaikea ja vastarinta murrettiin nopeasti. Farood kiipesi kalliomuodostelmaa ylöspäin repien kalliosaniaista muiden kerättäväksi. Ryhmä myös löysi joitakin aseita sekä mustan höyhenamuletin hiisien johtajalta. Valitettavasti myös Genovinon lähettämät tutkijat löytyivät raunioiden sivustalta, puoliksi syötyinä ja mutiloituina. Ryhmä palasi ennen iltaa takaisin ja kertoivat Genovinolle löydöksistään. Murheellisena botanisti kiitti kuitenkin saniaisista ja kertoi ilmoittavansa heille mitä pikimmiten tutkimustensa etenemisestä.

Ryhmän ei tarvinnut odottaa kuin joitakin tunteja, kun eräs Kossuthin sotilaista lähestyi ryhmää kertoen, että Begni Demeter II tahtoo puhua heille. Tällä kertaa paikalla oli myös Genovino. Suuressa hallissa Begni Demeter kertoi ryhmälle, että hän valmisti jokilaivan lähtemään Farookiin, jossa he voisivat jakaa lääkettä kansalaisille. Genovinolla oli kaksi suurta saviruukkua täynnä hienokiteistä, suolan näköistä ainetta. Begni Demeter II myös lupasi palkita ryhmän ruhtinaallisesti, jahka he palaisivat takaisin, parannettuaan ensin Farookin kansalaiset. Ryhmä kiitti ja palasi vielä kerran majatalolle ennen kuin matkasivat satama-alueelle, jossa jokilaiva heitä odotti.

Vasta laivalla saivat he hyvin ansaitun leponsa, ja matka kohti Farookia alkoi.

View
Osa VIII
Farookin kapina

Ryhmä oli matkannut puolitoista päivää, kun illan hämärtyessä edessään he näkivät Farookin kaupungin silhuetin, joka oli purppuran punainen kauttaaltaan. Sumun vuoksi he eivät havainneet kaupungin todellista tilaa. Kun laiva oli lähestymässä satamaa, laivakapteeni kääntyi ympäri todeten kovaäänisesti miehistölleen saapumisesta Farookiin. Samalla hetkellä sumun takaa ilmestyi toinen laiva ja yhteentörmäys tapahtui! Kapteeni komensi ryhmän ulos laivasta samalla käskyttäen miehiään tekemään nopeita ratkaisuja laivansa pelastamiseksi.

Sindir, Lambert, Autotaurus, Farood sekä Krabat poistuivat pikimmiten laivasta vain huomatakseen kauheutta ympärillään. Taloja ja rakennuksia oli ilmiliekeissä, sotaisia huutoja kaikui kaduilta ja edessään he näkivät epäkuolleiden joukon tappamassa siviilejä. Siviilien avunkirkaisut kaikuivat kuuroille korville, kun liekkeihin kääriytyneet luurangot surmasivat heidät yksi kerrallaan. Niiden mukana laahustivat hitaasi jätösten peittämät zombiet.

Ryhmä saavutti voiton tässä vaikeassa taistelussa. Liekeillä räjähtelevät luurangot, tautia levittävät zombiet sekä niiden johtaja, panssareihin kunnostautunut luurankokapteeni tuhottiin. Taistelun päätyttyä ryhmän pohjoispuolella olevan talon ovi aukesi ja eräs mies viittoi heidät nopeasti sisään.

“Tulkaa tänne, täällä on turvallista!”

Ryhmä kiiruhti sisään, laivamiehistön saapuessa myöhemmin perässä. He olivat saapuneet majataloon, joka oli tupaten täynnä kahakoita paenneita ihmisiä.

“Nimeni on Shaheed.” Mies jatkoi. “Tämä taitaa olla viimeinen turvapaikka sataman lähettyvillä.” Hän jatkoi.

Ilmeni, että Farookissa oli suuret mellakat käynnissä taudin vuoksi. Historioitsijat olivat eristäneet omat alueensa ja kaduilla vallitsi anarkia. Ryhmä kertoi lääkkeestä ja Shadeed kertoi, että kaupungissa alkanut tauti on peräisin mitä todennäköisimmin kaupungin alla kiertelevästä vesiverkostosta. Hän kertoi auttavansa heidät sinne, jahka uusi päivä koittaa, sillä illalla olisi liian vaarallista mennä.

Seuraavana päivänä Shaheed vei heidät taistelun murtamien talojen kautta porteille, jotka veisivät kaupungin alle.

“Olkaa varovaisia.” Hän sanoi ja lukitsi portit heidän perässään antaen avaimet Autotaurukselle, jottei muiden epäilyt heräisivät.

Aquaducts2

Verkostoissa heille tapahtui monia asioita:

  • He epäilivät, että pulppua vesilähde (oikealla ylhäällä) aiheuttaisi taudin
  • Verkostoissa kulki sotureita sekä täysin valkoiset hiukset omaavia kulttilaisia, jotka palvelivat Maskia.
  • Verkostoissa oli kammiot sielunsitojille. Tämä oli Sindirin mielestä hyvin periskummallista.
  • Eräs vesiolento pyysi jatkuvasti apua (vasemmalla alhaalla) kipuihinsa. Se ei hyökännyt ryhmän kimppuun, mutta ryhmä ei myöskään saanut tarkemmin selville, mitä se tarkoitti. Kun he olivat kaataneet yhden ruukullisen lääkettä pulppuavaan vesilähteeseen, he kuulivat kovan huudon. Palattuaan vesiolennon luokse tilalla oli vain miespuolisen henkilön ruumis sekä hänen kaulassaan kaulaketju, jota koristi isohko smaragdi.

He palasivat sittemmin takaisin majataloon kertomaan tapahtumista. Farood kysyi, josko pääsisi tapaamaan Historioitsijoita, mutta Shaheed kertoi, että heidän olisi ensiksi odotettava luottomiehensä palaamista kaupungin kaduilta, jottei Farood joutuisi itse vaaraan.

Näin ryhmä vietti jälleen yhden yön majatalossa…

View
Osa IX
Vastarinta

Ryhmä oli herännyt tavernan suojista, kun Sindirin mentyä alakertaan näki hän Shadeedin juttelemassa erään miehen kanssa.

“Ah, tervehdys Sindir, tässä on Jevel Perlan, mies josta puhuin eilen.” Shadeed sanoi. Samoihin aikoihin Farood saapui alas.

“Uusia uutisia rintamalta.” Jevel aloitti. “Kapinalliset ovat eristäneet suuria osia kaupungista sekä sulkeneet pääsyn Tormin Temppeliin. Itse pääsin lävitse, sillä Tormin palvelijana he kuitenkin kunnioittivat…noh, ainakin eräitä lakeja.” Hän jatkoi.

“Entä Historioitsijat?” Farood kysyi.

“Historioitsijat ovat tietojeni mukaan eristäneet itse itsensä, sillä he eivät tahdo sekaantua kapinallisten toimintoihin.” Jevel jatkoi.

Muiden saapuessa alas aamupalalle jatkoivat he keskustelua. Ilmeni, että kapinalliset syyttivät Historioitsijoita taudista, eikä Farood keksinyt syytä, mikseivät he (historioitsijat) toimisi avoimmin, eihän heillä olisi ollut mitään pelättävää. Jevel kertoi myös, että viralliset tahot ovat olleet melko tehottomia kapinallisia vastaan, sillä heillä oli vahva johtaja takanaan. Kapinalliset eivät kuitenkaan ole suorittanut iskuja historioitsijoita vastaan ja Sindir ajattelikin, että voimakkaita maageja vastaan eivät kapinalliset pystyisikään mitään.

Jevel näki Autotauruksen rintapanssarissa komeilevan Helmin symbolin ja totesi, että hän pääsisi varmasti Tormin temppeliin sen avulla.

Ja niin he tekivätkin. Ryhmä kulki Jevelin avustuksella katuja pitkin, kunnes saapuivat temppelin eteen kasatuille barrikadeille. Siellä heitä vastassa oli joukko kapinallisia, joita johti sotakirveellä varustettu jykevä mies, Arak nimeltään. Helmiläisenä Autotaurus sekä Lambert saivat kapinalliset päästämään heidät läpi temppeliin, jossa heitä vastassa oli joukko Tormilaisia pappeja. Yksi heistä kertoi vallitsevan tilanteen olevan melko paha, sillä kapinalliset eivät tahtoneet päästää pappeja ulos vaatien historioitsijoiden päitä pölkylle. Ryhmä kuitenkin tahtoi lopettaa väkivaltaisuudet mahdollisimman nopeasti, joten papin avustuksella alkoivat he neuvotella kapinallisten kanssa.

Sillä kukaan ei ollut saanut yhteyttä historioitsijoihin taudin purkauduttua kaupungissa, eivät kapinalliset uskoneet, että ryhmäkään siinä onnistuisi. Heidät kuitenkin saatiin suostuteltua, että jos ryhmä pyrkisi historioitsijoiden puheille, eivät siellä vartioivat kapinalliset estäisi heitä.

Erävoitto.

Ryhmä saapui Historioitsijoiden tornin juurelle. Farood käytti magiaansa tunnustellakseen, mitä raskaan oven toisella puolella olisi, mutta näki vain aution sisäpihan. Autotaurus koputti muutaman kerran, tuloksetta. Tapaus näytti toivottamalta, kunnes oveen ilmestyi yksi pari silmiä, joka tarkkaili ryhmää. Sitten oveen ilmesty pieni suu kysyen matalalla äänellä “Mitä asiaa?”

Ryhmä sai luvan mennä sisälle, mutta vain sisäpihalle saakka, sillä he eivät olleet ajamassa kapinallisten agendaa. Siellä kului vielä tovi, kunnes tornin juurelta saapui eräs vanhahko mies, Ramazan Jafari oli hänen nimensä.

Ryhmä kertoi akvedukteista ja siellä olevista Maskin palvelijoista. Ramazan huokaisi ja pelkäsikin kapinallisten turvautuneen heihin pahan paikan tullen. Hän ei kuitenkaan asialle voisi mitään tehdä, sillä historioitsijana hänellä ei ole sellaisia valtuuksia, mitä kaupungin viranomaisilla.

Koska tilanne vaikutti selvästikin siltä, että molemmat osapuolet syyttivät toisiaan, ryhmä kertoi tarvitsevansa jonkun keinon löytääkseen totuuden. Historioitsija kertoi pystyvänsä auttaa tässä, mutta tarvitsisi ehdottoman työrauhan sekä varmuuden, että kapinalliset eivät häiritsisi heitä tänä aikana.

Ryhmä palasi kapinallisten luokse ja kertoivat etsivänsä totuuden, mutta sitä varten kapinallisten pitäisi jättää historioitsijat rauhaan, ainakin toviksi. Arak suostui, mutta jos tuloksia ei syntyisi, tietäisivät he keitä syyttää.

Ryhmä päätti matkata takaisin Sabiriin, samalla he voisivat kertoa uutiset sekä hakea Autotauruksen hevonen, Montero.

Sabirissa Begni Demeter II otti uutisen vastaan melko tyytyväisenä vastaan. Olihan taudin alkulähde löytynyt ja ongelma “hoidettu”. Ryhmän pyynnöstä Begni sanoi myös lähettävänsä delegaation Farookin selvittämään asiaa Historioitsijoiden sekä kapinallisten kanssa. Ennen sitä Genovino kuitenkin sai luvan Begniltä pyytää ryhmää auttamaan eräässä botanisessa asiassa.

Toimistollaan hän kertoi pystyvänsä valjastamaan lääkettä suuriakin määriä, mutta tarvitsisi erästä sienilajiketta. Genovino vain tarvitsisi tukea, jos vihamielisiä eläimiä tai muita sattuisi tielle. Koska matka rantaluolaan, jossa näitä sieniä olisi ei ollut pitkä, päättivät he matkata sinne saman tien.

Rantaluolan suuaukko oli hyvin soinen. Suuaukon kohdalla pienen kissan kokoiset hyönteiset hyökkäsivät ryhmän kimppuun, mutta ne saatiin helposti taltutettua.

Sisällä luolassa eri värein hohkaavat sienet johdattivat yhä syvemmälle, kunnes pimeydestä lensi seitintapaista verkkoa Autotaurusta kohti! Vastassaan heitä oli kaksi suurta rapua sekä violetinhohkaava jättiläissieni! Taistelut onneksi voitettiin ilman tappioita ja Genovino sai sienensä talteen. Siellä ollessaan he kuitenkin huomasivat kolme suurta Rantaluolan monumenttia, joissa näytti olevan jonkinlaista tekstiä.

Farood kopioi tekstit talteen, minkä jälkeen ryhmä palasi nopeasti takaisin Sabiriin. Sabirissa he käyttivät osan palkkirahoistaan aseisiin ja tarvikkeisiin ja valmistautuivat matkaan takaisin Farookiin Kossuthin Temppelin delegaation kanssa.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.